Minun tarinani ja ajatuksiani lihavuuden syistä ja seurauksista (osa 2)

Eräällä asiakkaallani on akilleenkantapäänään pulla ja leipä. Meillä on ollut joskus voittoja, joskus tappioita asianhallinnan kanssa. Jokainen kerta kun hän on sortunut hallitsemattomaan ahmimiseen, syynä on ollut se, että hänen ystävänsä on tarjonnut hänelle pullaa, josta hänen on ollut mahdotonta maanittelun tähden kieltäytyä. Tiedustelin häneltä, miltä nämä pullaa tarjoavat ystävät näyttävät, ja hän totesi kaikkien olevan hyvin ylipainoisia. Tämä tuo mieleeni läheisen Lidlin edustan, Sörnäisten Kurvissa-siinä hengailee päihderiippuvaisia, osa täriseviä ja hampaattomia, osa vielä lähes ihmisen oloisia. Ottaisitko sinä huumeita tuolta tärisevältä hampaattomalta narkomaanilta? Haluaisitko tulla hänen kaltaisekseen?

Itse taistelen addiktiotani vastaan tiedolla. Olen hankkinut tietoa siitä, miten ihmisen aineenvaihdunta teoriassa toimii. Olen opiskellut kaiken ruuasta, jotta voisin kääntää sen valtavan vahvan otteen, joka sillä on minuun, voitokseni. Osaan valmistaa herkullista ruokaa, jonka syömisestä en koe huonoa omaatuntoa, ja se maistuu muillekin. Minun ei tarvitse allevivata sitä, että ruoka ja painonhallinta on minulle pakkomielle. Lähipiirini on jo onneksi tämän ymmärtänyt, ja muille asia ei varsinaisesti kuulu. Minä tiedän etten voi nauttia tiettyjä asioita, kuten sokeria, koska se johtaa kohdallani ahmimiseen. Koko perheeni on samanlaista väkeä. Opittua ja geneettistä, eittämättä.

Olen keskustellut satoja tunteja ylipainosta kärsivien asiakkaideni kanssa, ja kaikkien tausta juontaa lapsuuteen ja nuoruuteen. Olemme ensimmäinen sukupolvi, jonka äideillä on ollut esimerkiksi Painonvartijoiden opit tiedossaan. Kotona äiti on usein ääneen moittinut itseään ja yleensä myös jälkikasvuaan lihavaksi, oli se totta tai ei, ja ollut toistuvasti laihdutuskuurilla. Monet asiakkaani ovat jo noin kymmenenvuotiaana olleet kaalikeittodieetillä ja laskeneet pisteitä tai kaloreita. Oikea herätys alkaakin yleensä tulla siinä kohtaa, kun huomaa puhuvansa samoja asioita omille lapsilleen. Ruoka on muuttunut Suomessa hyvin lyhyessä ajassa välttämättömästä ravinnosta monen moneksi muuksi asiaksi, syyllisyyden lähteeksi, diivailuksi,  rakkaudenosoitukseksi ja niin edelleen.

Olisikin tärkeää myöntää itselleen, milloin tilanne on hallitsematon, ja miettiä, millainen tilanne olisi oikeasti hallittu-järjellä, ei tunteella. Mikäli voit huonosti kehosi koostumuksen takia, sille pitää tehdä jotain. Kukaan meistä ei haluaisi satuttaa tai sairastuttaa läheisiään, rakkaitaan, omaa kumppaniaan tai lapsiaan. Jos voit itse huonosti, se heijastuu ympäristöösi, väistämättä läheisiisi. Näiden läheisten ihmisten olisi myös todella ymmärrettävä, ettet halua olla lihava. Esimerkiksi kumppanin hyvästä sydämestä tuomat suosikkiherkkusi eivät ole rakkautta, vaan myrkkyä.

Ruoka on rakkautta silloin, kun se koostuu aineista, josta ihminen oikeasti muodostuu. Ihminen ei koostu sokerista eikä määrättömästä määrästä rasvaa. Osa ihmisistä on taipuvaisisa keräämään rasvaa, osa taas ei-jos perheessä on kummankin kaltaisia henkilöitä, on hoikan osapuolen käsitettävä, ettei toisen keho toimi samalla tavoin kuin hänen. Me, jotka kykenemme muuttamaan ravinnon helposti rasvaksi, olisimme olleet kivikaudella niitä jotka säilyivät hengissä, kun taas hoikat olisivat ehkä kuolleet talvipakkasilla. Nykyään, kun ruokaa on saatavilla vaivatta, tilanne on kääntynyt toisin päin; me lihavat kuolemme.

Tasapainon saavuttaminen on aikuisella ihmisellä usein hyvin vaikeaa. On mahdollista, ettei tällaista tilannetta ole koskaan ollutkaan. En koskaan kannusta ihmisiä laskemaan kaloreita, koska se johtaa usein taas uuteen pakkomielteeseen, ja yksikin ihminen jota voin auttaa irti pakkomielteisestä ajattelusta, on suuri voitto. Pyydän kaikkia miettimään omaa arkeaan, missä ne asiat, jotka tekevät heistä lihavia, piilevät. Kiire ei lihota. Sen sijaan kiireen aiheuttamat toimintamallit voivat lihottaa. Jos henkilö, eikä kukaan perheessä, ei osaa laittaa ruokaa, suosittelen opettelemaan sitä. Mikäli asenne tai ajanhallinta tekee tästä mahdotonta, ja noutoruoka on se, jolla perheessä eletään, etsimme ravintoloita, joista löytyy ravitsevaa, koko perheelle maistuvaa ruokaa. Kysyn, kuinka paljon perhe viettää aikaa yhdessä, ja mikä tärkeintä-miten yhteinen aika käytetään. Ovatko perheenjäsenet vain olemassa samassa asunnossa, vai onko tekeminen oikeaa kanssakäymistä, keskustelua, puuhastelua, leikkimistä, kävelylenkkejä, kenties-yhteistä ruuanlaittoa. Meillä kaikilla on saman verran aikaa käytettävissämme jokainen päivä.

Jos itse kärsit omista tavoistasi, et varmankaan halua lastesi oppivan niitä, vielä itseäsikin nuorempana. Jos elät yksin, olet itsesi pahin vihollinen ja paras ystävä. Tee ajastasi merkityksellistä, sinulle itsellesi. Sinulla on varmasti myös ystäviä, jotka kaipaavat seuraasi ja saattavat olla myös kaltaisiasi, haluaisivat olla hoikempia ja liikunnallisempia. Tehkää asioita yhdessä. Muodosta perinteitä ja tapoja, joista oikeasti nautit-yksin tai ystäviesi kanssa.

Juhlakauden kaikkia herkkuja ei kenenkään ole pakko syödä. Niistä kieltäytyminen ei ole törkeää tai huonoa käytöstä, vaan niiden pakkosyöttäminen on. Kenenkään isoäiti ei ole käsittääkseni menehtynyt siitä syystä, ettei hänen leipomaansa piirasta ole syöty useita palasia jonkun perheenjäsenen toimesta. Jos tiedät, ettei päivän herkuttelu johda sinua syöksykierteeseen, siinä ei ole mitään vikaa. Jos tiedät, että juhlien napostelun jälkeen menet kotiin herkkukaupan kautta, harkitse vielä uudestaan. Hyvissä ravintoloissa on tämän päivän Suomessa tarjolla keveämpiä vaihtoehtoja, niiiden valmistaminen vain haastaa kokkia astetta enemmän, mutta se on hänen työtään, hän on ammattilainen. Kukaan ei tunne sinua niin hyvin kuin sinä itse. Käännä se voimaksesi.

Lihavuus ei ole hauskaa.  Lihavuus on niin henkisesti kuin fyysisestikin halvaannuttava tila, josta et haluaisi rakkaasi kärsivän.  Älä siis kärsi siitä itsekään, menetät niin paljon.

P.s. Jopa kuvassa oleva. edesmennyt koirani kuoli siksi, että olin liian laiska ja lihava viemään sitä ulos. Se jäi auton alle karattuaan haukkumaan traktoria. Eräs surullinen esimerkki lihavuuden kerrannaisvaikutuksista.

Sara Nevalainen
FISAF Fitness Personal Trainer
Fustra Personal Trainer
NLP Practitioner