Rutiineissa on voimaa

Viime aikoina rutiinista on tullut jollain tapaa trendisana, ja hyvä niin. Enää sitä ei liitetä tylsyyteen, kaavamaisuuteen tai virikkeettömyyteen, vaan enemmänkin keinoon saavuttaa tuloksia ja päästä tavoitteisiin. Ja niinhän se on, että toistamalla tiettyä juttua tarpeeksi usein ja kauan, siinä kehittyy. On ehdotettu, että 10 000 tuntia työtä on vaadittava määrä taidon kehittymiseen. Toki toiset oppivat eri taitoja herkemmin, kuin toiset.

Usein, kun asetetaan tavoitteeksi salitreenin tai lenkkeilyn aloittaminen, tai jossain lajissa kehittyminen, rutiinin luominen on avainasemassa. Rutiinihan on yksinkertaisuudessaan sitä, että tekee jotakin automaattisesti päivästä toiseen. Samalla tavalla kuin keitetään aamulla sumppia, mennään töihin ja harjataan illalla hampaat. Näitä arjen toimia toistetaan sen suuremmin ajattelematta, mekaanisesti. Kun halutaan luoda treenirutiini tai kehittyä omassa lajissaan, tulisi salille, lenkkipolulle tai harrastuksiin lähtemisen sujua samalla tavalla automaattisesti, ilman, että se kuluttaa sen suuremmin meidän henkisiä tai fyysisiä voimavaroja.

Olen joskus ajatellut, että rutiinit eivät sovi minulle ja että esimerkiksi rutiininomainen työ ei ole minua varten. Siinä kun joutuu toistamaan samoja asioita päivästä toiseen. Siinä tylsistyy, ja minähän kaipaan elämääni vaihtelua. Ajattelin, että haluan ja tarvitsen uusia haasteita ja uusia kokemuksia – aina ja kaikilla elämäni osa-alueilla.

Tällä samalla mentaliteetilla olen myös treenannut melkeinpä koko aikuisikäni, mikä on näkynyt siinä, etten ole kehittynyt kauhean hyväksi oikein missään. Tein yhdessä vaiheessa kuntosalilla paljon töitä sen eteen, että saisin kyykystä 100 kg. Kun se päivä vihdoin koitti, tavoitteellinen kyykkytreeni jäi, vaikka potentiaalia olisi ollut päästä hurjiin lukemiin. Sen sijaan halusin kokeilla jotain uutta, niinpä aloitin crossfitin. Kävin boxilla kolme kertaa viikossa, kehityin jossain jutuissa enemmän ja jossain vähemmän, mutta jonkun ajan päästä säännöllisyys jäi. Sitten aloin taas juoksemaan. Sitten kuvioihin tuli jooga. Jossain vaiheessa harrastuksia oli niin paljon, että se alkoi ahdistaa. Tein kaikkea, mutta tuntui, etten oikeasti tehnyt mitään. Kalenteri oli täynnä, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut, vaan taisi käydä juuri päinvastoin. Kroppa oli enemmän jumissa, tuli enemmän loukkaantumisia ja kaikesta tekemisestä tuli stressaavaa.

Näin jälkeenpäin ymmärsin, että vaihtelulla ei pääse kauhean pitkälle. Ilman säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ei kehity, eikä tule tuloksia. Tuloksia ei myöskään synny, jos asettaaa itselleen pelkästään lyhyen aikavälin tavoitteita, mutta pitkän aikavälin tavoitteet puuttuvat. Jos haluaa uusia kokemuksia, niin silloin tällöin voi käydä kokeilemassa uusia lajeja, mutta tavoitteellisen treenaamisen kulmakivi on rutiinit. Oli lajisi mikä tahansa, pidä mielessä niiden tärkeys tulosten saavuttamisessa.